Silmän värivirheet - heikentynyt väriaisti

Värinäön vajavaisuudet voivat olla hyvin monenlaisia. Tappisolujahan on kolmea laatua, ja mikä hyvänsä näistä voi toimia heikommin kuin muut. Lisäksi värien aistimiseen vaikuttaa aivojen toimintakin, joten mahdollisuuksia vaihteluun on. Täydellinen värien erottaminen onkin enemmän poikkeus kuin sääntö, ja useimmilla ihmisillä on jonkinasteisia heikkouksia tässä suhteessa. Yleisin, ns. punavihersokeus,  johtuu vihreää aistivien tappisolujen poikkeavasta toiminnasta - nekin ovat punaiselle herkkiä. Värisokeus tai heikentynyt väriaisti ei yleensä haittaa asianomaista ollenkaan. Tavallisesti hän ei itse tiedä asiaa, ellei värinäköä ole nimenomaan testattu. Kukin meistä on mukautunut elämään oman näköaistinsa kanssa ja tottunut siihen.

Silmin näkyvät värit - CIELab

Yleismaailmallisesti on sovittu järjestelmästä, jolla värit voidaan määritellä kolmella luvulla. Näistä yksi kuvaa kirkkautta, toinen väriä punaisesta vihreään ja kolmas sinisestä keltaiseen ulottuvalla asteikolla. Lab-värejä määriteltäessä on otettu huomioon nimenomaan ihmissilmän havaintokyky. Tiettyjä CIELab-lukuja vastaavan värin pitäisi näyttää samalta millä hyvänsä tekniikalla missä päin maailmaa tahansa tuotettuna. Teknisillä menetelmillä on tietysti aina rajoituksensakin. Ihan kaikkia luonnossa esiintyviä ja silmän näkemiä värejä ei sentään saada esimerkiksi näyttöruudulle tuotettua, vaikka melko laaja väriskaala saadaankin aikaan. Oheisessa kuvassa on esitetty summittaisesti koko CIE-värialueesta ruudulle tai painopaperille saatava osuus. Kaikkein kylläisimmät värit ovat vaikeimpia tuottaa.